keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

KUN EI OLE MITÄÄN SANOTTAVAA

Hirveä ongelma, jonka kanssa olen paininut jo pari viikkoa. Tekisi mieli kirjoittaa, mutta ei ole kertakaikkiaan mitään sanottavaa. Olen välillä jopa avannut blogini toivoen, että sinne olisi ilmestynyt joku uusi teksti. Ei mitään.

Kirjoitetaan siitä sitten.

Olen huomannut, että ajattelu menee tällä hetkellä jaksoissa. Välillä tulee mielettömiä sykäyksiä, kun tunnen, että pääkopassa tapahtuu. Ideoin tulevaa, muistan hoidettavia asioita - saatan jopa tehdä niitä. Sitten lamaannus. Kaikki pysähtyy. Tuntuu siltä kuin aivot sulkeutuisivat. Mitään aikaisemmasta innostumisesta ei ole jäljellä.

Mihin se katoaa? Rakastan noita hetkiä, kun koen, että elän. Siis innostun, rakastan maailmaa, taidetta, taiteilijuutta. Ja sitten POKS. HUI HAI SINNE MENI. Minua varoitettiin tästä useasti raskausaikana. Useat tuntemani äidit sanoivat, että tulee vähän tyhmäksi, aivot on nuudelia (kolme vuotta).. En uskonut tai halunnut uskoa.

Aluksi en oikeastaan edes kokenut tällaista "tyhmenemistä". Silloin kun jaksoin (heh heh, tästä voi jo arvata lopun) koin olevani ihan terävä ja uskoin, että elämä tästä vielä urkenee entiselleen (siis pian). Ajattelin, ettei tämä äidiksi tuleminen ole vaikuttanut minuun kuten muihin (aikaisemmista teksteistä voi kuitenkin päätellä, että olen ollut tosi sekaisin muutoksesta ja hyvin neuroottinen). Lähinnä huomasin, että fyysisesti en ollut entiseni, mutta se nyt ei ollut mitään uutta. Olihan takana polvileikkaus ja raskausaika. 

Kun ollaan tänään tässä, voin todeta, että aivotoiminta on vähäistä, sykäyksissä tapahtuvaa, jonkun ulkoisen tekijän laukaisemaa. Kuten aurinkoinen sää. Se taitaa olla parasta lääkettä aivottomuuteen.

Aika rasittavaa oikeastaan. Homma on kääntynyt jopa hieman sellaiseksi, että jo innostumisen hetkellä huomaan ajattelevani, että "ei nyt kannata noin paljon meuhkata, et sä mitään kuitenkaan lopulta tee". Ja se nyt on ihan vihonviimeistä. 

Joten päätin nyt ainakin kirjoittaa. Ehkä pikkuhiljaa saan tartuttua muuhunkin.

Eilen Keskisuomalaisessa oli julkistettu Jyväskylän Kesän (käykää katsomassa) ohjelmistoa ja nyt hellitään! Ainakin kolme fyysisen komiikan esitystä on ohjelmassa ja mahtavalta vaikuttaa!!! Pakko päästä paikalle. Oikein hymyilyttää jo valmiiksi. Myös Cirko-festareilla on tarjolla samaa taidemuotoa (ja paljon muuta).

Pitää yrittää saada lapsenvahti ja sitten vaan taiteen maailmaan!

Nuo tulevat esitykset ovat palauttaneet ajatukset faktaan, että esitys on kesällä tehtävä, tai oikeastaan kaksi. Onneksi pienen paniikin lisäksi ilmassa on myös innostumista aiheesta.. Pitää kaivaa punainen nenä naftaliinista ja alkaa hommiin.

Sainhan tämän tekstinkin tähän.

Ihanaa kevään alkua, aurinkoisia päiviä, tuoksuja ja kevyttä mieltä kaikille.

P.S: meillä opetellaan kovaa vauhtia ryömimistä ja viime yönä on vihdoin parin kuukauden jälkeen nukuttu enemmän kuin jatkuvasti heräilty. AAH. Tätä lisää, kiitos!

P.P.S: Hyvää syntymäpäivää sisko!