PUOLI VUOTTA

Meidän pikkuneiti täytti viime sunnuntaina puoli vuotta. Tämän merkkitapauksen kunniaksi vanhemmat söivät munkit ja sankari joutui tyytymään sivustakatsojan rooliin.

Edith 6kk:tta. Harjoittelee istumaan (nousee jo lähes kahdelle pakaralle), nousee kontta-asentoon, mutta liikkuu ryömien, kaksi hammasta (joista jälkimmäistä itkettiin viime yönä - ensimmäinen tuli lähes huomaamatta), syö syöttötuolissa, nauraa paljon, rakastaa huomiota, on alkanut jutella uudella tavalla. Ja aivan varmasti sanoi pari päivää sitten "äiti". Paikalla oli useita kuulijoita, joten kyse ei voi olla sattumanvaraisista äänteistä peräkkäin. Tietenkään.

Neiti on myös selvinnyt hienosti toisesta ulkomaanreissustaan. Belgiassa kaikki meni hyvin. Demo saatiin esitettyä ja sitten nautittiin elosta. Olimme ensimmäiset esiintyjät, joten sen jälkeen voitiinkin rauhallisin mielin nauttia muiden juttujen katselusta, kun ei tarvinnut stressata. Jatkoon ei päästy, mutta palaute oli hyvää ja kiinnostunutta ja residenssejä on luvassa. Ei siis mikään turha reissu. Senkään takia, että aurinko paistoi ja oli varsin kesäinen sää. Mummikin selvisi reissusta hyvin eikä yhtään itkenyt lentokoneessa (Edith itki vähän). Minä sain nauttia täysin sieraimin taiteesta, kun lapsenlikka oli mukana!

Belgian maalla, tarkemmin sanottuna Neerpeltissä. Ihmiset tervehtivät kadulla ja autoilijat muistavat jarruttaa jalankulkijan kohdalla..

Ensimmäistä kertaa syöttötuolissa. Ihan niikuin olisi aina ollut tässä. Ihanaa, äitinkään ei tarvitse enää istua lattialla syöttöhommissa.

Puoli vuotta. Kaverina matkalta saatu (siis mummilta) ihana kimalais-Kitty. 

ON SE KASVANUT, KOHTA JO MAAILMALLA

Tässä korissa ne on ensimmäiset unet nukuttu, mutta siitä on jo aikaa. Eilen vein korin varastoon odottamaan oman huoneen aikaa - sitten sen voi tuoda leikkeihin. Hyvähän tuossa on nukkeja hoivata, jos niillä tykkää leikkiä. Voihan olla, että autot kiinnostaa enemmän!

Ehkä sittenkin ninja?

 Trapetsitaiteilija? ylösalaisin on nii-iin siistiä..

Eläintenkesyttäjä? Tässä ollaan Pauli-pandan kanssa jo ihan sulassa sovussa, vaikka Pauli onkin juuri kärsinyt muutaman karvatupon menetyksen Edithille.

HUH HUHTIKUU

Se on jo pitkällä.. Aika vilisee niin, että perässä ei meinaa pysyä. Kohta lennetään Belgiaan, palataan, rykäistään esitys tai pari kasaan ja aloitetaan esittäminen.. VIUH.

Viime viikko oltiin Helsingin maalla treenaamassa. Hyvin varmaan meni kun pystyttiin olemaan koko aika toisin kuin aiemmilla reissuilla. Kiitos majoittajille Laura-Emilia-serkulle ja kummitätille! Molempien luona vältyttiin pukluylläreiltä ja asunnot jäi todennäköisesti muutenkin sellaiseen kuntoon, että ei tietäisi tuon pienen ryömivän monsterin käyneen siellä. No, täti kärsi yhden lasin menetyksen, mutta se taisi olla äitin syy.

Edith-epeli siis tosiaan on kasvanut sen verran, että hän jaksoi viikon. Pientä taisteluväsymystä oli ilmassa loppuviikosta, mutta sitä oli koko perheellä.

Demo on kutakuinkin valmis, niin valmis kuin demon kuuluu olla - siis sehän on työvaiheen esittely. Itselläni on hyvä mieli. Siinä on hyviä juttuja, paljon kehitettäviä asioita, erilaisia tunnelmia ja tietysti paljon ideoita meillä siitä, miten mennä eteenpäin tai enemmänkin, että mihin suuntaan haluttaisiin mennä. Nyt toivotaan, että raati näkee potentiaalin ja tullaan valituksi jatkoon (jos joku ei tiedä niin kyseessä on siis NEXT-hankkeen kolmas hakuvaihe. Muistaakseni olen aikaisemmin laittanut jonkun linkin hankkeen nettisivuille, mutta en voi olla varma). Viime yönä heräsin, en tiennyt olenko laittanut Edithin takaisin omaan sänkyynsä vai nukunko hänen päällään. Siis ei todellakaan ollut mitään muistikuvaa sänkyyn laittamisesta.. Onneksi hän siellä kuitenkin tuhisi eikä ollut liiskaantuneena mun alla.

Intopiukeena odotellaan reissua. Mukaani lähtevät Edith ja mummi ja tietysti koko muu sirkusryhmä, höysteenä valosuunnittelijamme Antti Helminen.

Huomenna kaivan pääsiäiskoristeet esiin ja hiukan nautiskellaan kotielämästä ennen kuin taas reissataan.

Ja ai niin, jos joku haluaa perustaa Tampereelle tekstiilijätteen jälkikäsittelyn, niin tilaa on. Täällä ei sellaista ole eli myöskään mitään tekstiilijätteen keräystä ei ole. Vein siis kassillisen kierrätykseen kelpaamattomia vaatteita roskiin. Jotenkin se tuntuu pahalta.. Joku? Haluaisitko alkaa kierrättäjäksi täällä?