torstai 28. elokuuta 2014

ONNELLINEN ILTA

Aurinko paistoi ja lähdimme koko perheen voimin ulos. Edithin iltaruoka eväiden merkeissä mukana, meillä kahdella onnellinen olo! Olin juuri päättänyt puhelun, jossa muuttomme pienen mutkan jälkeen varmistui. Ihanaa. Nyt mennään kotiin, jossa on Edithille oma huone, iso parveketerassi ja pihaa. Hinta on kohtuullinen, jos ei lasketa sähkölaskua ja talo on ihanalla alueella kauempana keskustasta. 

Meillä vastaanotetaan ylimääräisiä kukkaruukkuja ja muuta pihaihanuutta, ideoita ja talkookäsiä muuttopäivänä.. Miksei myös tapetointiin. Ja olihan siellä se saunakin - jäi asuntoa katsoessa huomaamatta meiltä molemmilta.









Mukaan iltaretkeltä nappasin pihlajan oksia ja sateenkaaren levittäytyessä taivaalle lähdimme sisälle puuronkeittohommiin. Lähes samantien alkoi sataa ja alakerrassa jonottavat baarikiertuelaiset saivat kasteen.. Sateenvarjojonossa oli jotain viehättävää - sisältä katsottuna.

perjantai 22. elokuuta 2014

KEINUTUOLI JA IHANA KURKKAUS

Keväällä kannoin kierrätyskeskuksesta kotiin pienen keinutuolin maalausta odottelemaan. Projekti tapahtui Jyväskylässä, joten se myös otti aikaa.. Yksi syy siinä, etten osannut päättää lopullista väriä. Monen mutkan kautta lopputulos on se mikä se nyt on. Taiteilijoita oli mukana taas useampi: minä, Alisa ja Edith - näistä viimeisin ei ollut ihan yhteistyöhaluinen, mutta pienillä viekkailla houkutteluilla (pujota kynä sählypallon läpi ja sitten yritä pitää terä kiinni pinnassa, kun pieni käsi huitoo ja repii vuoroin palloa ja kynää) lopulta kynä viuhtoi tarvittavan määrän viivoja.

Keskimmäinen taiteilija oli mukana halukkaasti ja piirsi Edithin, itsensä ja Millan Edithin 1-vuotissyntymäpäiväkutsuilla. Kuvassa on myös kukka maljakossa.

Minä tietysti olin innolla mukana ja yritin olla pilaamatta pienempien hienot taideteokset.


Lähtökohta: punainen keinutuoli, maali rapistuu.




Tärkeää: huomata muutakin kuin meneillään oleva projekti.




Kaunis. Mutta ehkä ei Edithin mielestä.




Valmis. Kolmen taiteilijan yhteistyö.











Naapurin aidan takaa kurkkii ihana kaunotar.




Samaa voi yrittää tavoitella tähänkin kuvaan.



P.S: me muutetaan, palaan balettitunneille ja syksy on täällä! Mitä kaikkea ihanaa voikaan tapahtua!

perjantai 15. elokuuta 2014

DROJEKTI

Muutamia kesävärkkäyksiä on pakerrettu. Tässä ensimmäinen valmiiksi saatu. Syöttötuolin lakkaus oli kulunut ja paljaat puuosat tuntuivat oikein imevän ruuan itseensä. Niinpä reippaasti maalikauppaan! Väri on oikein tyttömäinen, melkein itteäkin hymyilyttää.


 Pienenä ekstrana maalasin pöytäosan liitutaulumaalilla. Saapa sitten kerrankin piirtää pöytään ihan luvan kanssa.



P.S: ylemmässä kuvassa näkyvät tämän vuoden hääpäiväkukkaset. Kuusi vuotta. Viuh!

HUUDAN HUUDAN ... ILOSTA

Otsikon totuudellisuudesta en tiedä, mutta jos yrittäisi pukata itseään sinne positiivisen ajattelun piiriin niin voisihan se noinkin olla. Olen päättänyt yrittää nähdä asioiden valoisat, ihanat ja arvokkaat piirteet, kestää väsymyksen ja suhteellisen huutavaisen Kirppuseni ja opetella nauttimaan elämästä tässä ja nyt.



Tehtävä tuntuu lähtökohtaisesti tärkeältä, mutta niin vaikealta.

Olin Kirpun kanssa kyläilemässä Porvoossa ystäväni ja hänen perheensä luona. Yritin saada pikkupirpanan nukkumaan ja tuudittelin häntä perheen vanhempien makuuhuoneessa, jossa tällä hetkellä on vielä tyhjillään oleva pinnasänky. Kirppu osoitteli seinällä hengarissa roikkuvaa pientä mekkoa ja sanoin hänelle:"Tänne odotetaan pientä tyttöä".

Rauhallisessa makuuhuoneessa, hämärässä, sanat tuntuivat tärkeiltä. Odotus pyhältä. Jokin rauhassa, joka huoneessa lepäsi, liikutti minua syvästi. Tuntui arvokkaalta, että saisin laittaa tyttäreni nukkumaan tuohon sänkyyn, jota oli valmisteltu pienen tytön turvaksi. 

Ei niistä päiväunista mitään tullut, mutta hetki jäi mieleen. Odotus voi olla rauhallista ja tilaa antavaa tai sitten se voi olla pakottavaa, kiirehtivää ja stressaavaa. Itse tunnistan omassa odottamisessani valitettavasti jälkimmäiset piirteet. Silloin huomaamatta jää tässä hetkessä olevat asiat. 

Nyt on siis tavoitteena Kirpun kanssa nauttia päivistä, niistä jäljellä olevista kesäisistä ilman kiirettä syyspäiviin. Ja kun niiden aika on, nauttia väreistä, hajuista ja villapaidoista. Ja tuleehan se joulukin taas, onneksi!